Vapaaehtoisuus opettaa olemaan oma itsensä

 

Pertti Latvala katselee sivulle puistossa, jossa puut alkavat kellastua syksyyn.
Pertti Latvala toimii vapaaehtoisena kaverina lapsille.

 

Mihinkäs sitä aikaa muuten käyttäisi – tv:n katsomiseen? pohtii Pertti Latvala, mieskaveritoiminnan vapaaehtoinen.

Mieskaveritoiminnassa aletaan kavereiksi lapsille tai nuorille, joilla ei ole läheistä miestä elämässään. Esimerkiksi isä voi olla harvoin tai ei lainkaan mukana lapsen elämässä. Silloin lapsi voi kaivata kaverikseen äidin lisäksi toista aikuista, jonka kanssa tavataan ja harrastetaan yhdessä.

Latvalaa kannustivat vapaaehtoisuuteen omat kokemukset siitä, kun useita läheisiä katosi rinnalta.

Nyt, kun terveyden puolesta vielä pystyn, haluan antaa aikaani pienille. Jos voin heitä vähänkin auttaa, se on hienoa, Latvala kertoo.

Hyvinvointikeskuksessa käydessä mukaan tarttui postikortin kokoinen esite mieskaveritoiminnasta, ja siitä se sitten lähti.

 

Vapaaehtoisena saa uusia tuttavuuksia

Mieskaverina toimiminen vaatii aikaa, ei juuri muuta. Toki rikosrekisterit tarkistetaan aina, jotta voidaan varmistaa lasten turvallisuus. Ennen kuin mieskaveri ja kaverilapsi tapaavat toisensa, molemmat haastatellaan ja mahdollisimman sopivat henkilöt yhdistetään.

Latvala kiittää mieskaveritoiminnan nykyistä koordinaattoria, Raija Lohilahtea, hyvästä ohjauksesta ja vapaaehtoisporukasta.

Tapaamme miesporukallakin toisiamme. Noin kerran kuukaudessa pidämme kahveet ja toisinaan tehdään reissuja muiden paikkakuntien äijiä tapaamaan.

 

Yhteiset kokemukset rohkaisevat lapsia

Tällä hetkellä Latvalalla on kaksi kaverilasta vapaaehtoistoiminnan kautta. Toinen heistä on 11-vuotias tyttö ja toinen 14-vuotias poika. Yhdessä tehdään kaikenlaista pihalla puuhailusta liikuntaharrastuksiin asti.

Omakotitalossa asuvaa Latvalaa ilahduttaa, kuinka lapset ovat innostuneita ruohonleikkuusta ja halkojen pinoamisesta.

Nämä hommat voivat olla eksoottisia, jos asuu kerrostalossa.

Pojan kanssa on myös harjoiteltu pyörän huoltamista ja Latvalan taonta-harrastukseenkin kaverilapsi pääsi tutustumaan.

Tytön kanssa Latvala on käynyt uimassa. Kun kaverityttö ja mieskaveri tutustuivat, tytön äiti kertoi lapsen vähän pelkäävän uimista ja syvää vettä. Latvalan ja hänen vaimonsa kanssa päästiin kuitenkin uimisen makuun.

Oli mahtava nähdä pienen rohkeuden kasvavan.

Latvalan vaimo on muutenkin päässyt osallistumaan vapaaehtoisuuteen, vaikka kyse on nimenomaan mieskaveritoiminnasta. Joskus pelataan vaikka lautapelejä yhdessä. Samoin lasten äitien kanssa pidetään yhteyttä.

 

Nuorilta oppii elämästä

Latvala kokee saavansa vapaaehtoisuudesta ainakin yhtä paljon, kuin hän antaa. Mieskaveritoiminnan kautta hän on tutustunut uusiin ihmisiin: nuoriin, heidän äiteihinsä ja muihin mieskavereiden ”äijiin”.

Varsinkin pienten seura tuo virtaa, kun omat lapset ovat jo aikuisia ja lapsenlapset asuvat kaukana. Esimerkiksi nuorten kieliopissa pysyy mukana, kun laittaa WhatsApp-viestejä. Lasten ja nuorten kanssa toimiminen kehittää myös kykyä olla oma itsensä.

Pienet huomaavat, jos joku yrittää vetää jotakin roolia, vaikkapa ukin tai isän roolia. Lapsille minä oon vaan Pertti.

Latvala kertoo, että on ymmärtänyt vapaaehtoisuuden kautta hyväksymään erilaisuutta entistä enemmän.

Pitää hyväksyä erilaisuus ja epätäydellisyys, sillä eihän kukaan ole täydellinen. Lasten kanssa mitään ei tarvitse esittää. Se riittää, kun on oma itsensä.

 

Kiinnostuitko mieskaveritoiminnasta? Tutustu toimintaan lisää.

 

Pertti Latvala on toiminut vapaaehtoisena myös Suomen Kipu ry:ssä, esimerkiksi
vertaistukiryhmän vetäjänä. Lisäksi hän on tehnyt samantyyppistä vapaaehtoisuutta sosiaalityön
tukitoiminnan puolella. Mieskaveritoiminnassa hän on saanut lasten suusta uusia arvonimiä, kuten
höpönassu.


Muokattu viimeksi: 06.11.2019