Minä, vapaaehtoinen

 

Olen saanut sisältöä elämääni, haasteita, uusia tuttavuuksia/ystäviä, tunteen että olen tarpeellinen ja tutustunut ihanan iloiseen ja kannustavaan työyhteisöön. Kiitos siitä ommaiskortteerin henkilökunnalle.

 

Vielä pankissa työssä ollessani toimin omaishoitajana parkinsonin tautia sairastavalle puolisolleni. Omaishoitajayhdistyksestä tarjottiin meille yhdessä kotikuntoutusta, jonka otimme ilolla vastaan. Siinä tutustuin yhdistyksen mukaviin työntekijöihin. Kun sitten mieheni tilanne huononi ja hoitopaikaksi vaihtui palvelukoti, aikaa jäi jo itsellekin.

Mieheni kuoltua vapaaehtoistyöni omaishoitajayhdistyksessä alkoi yhdistyksen hallituksessa. Olin innolla myös myyjäisissä ja eri tapahtumissa töissä. Valmistin vuoden varrella erilaisia käsitöitä myytäväksi ja myyjäisten alla leivoin limppuja, kampanisuja ja pikkuleipiä yms.

Minulla oli tapana käydä ulkoiluttamassa pyörätuolissa istuvaa miestä kerran viikossa tunnin, kunnes hänen tilansa vaati laitoshoitoa. Käytin myös palvelukodissa asuvaa ja pyörätuolia käyttävää ystävääni asiointireissuilla invataksilla tai pyörätuolia pukaten. Hänelle tein myös käsityöpalveluina verhojen pidennystä, päiväpeiton lyhennystä, tuolin pehmusteen, kudoin sukat yms. Kävimme monet kerrat myös hautausmaalla viemässä kukkia ja kynttilöitä. Olin hänelle apuna ja seurana erilaisissa tapahtumissa tai kuskasin sairaalaan hänen pyörätuoliaan, kun hänet oli yllättäen viety sairaalaan ambulanssilla.

Ommaiskortteerissa pidettiin kerran sukkatalkoot, jossa olin opastamassa ja neuvomassa, miten esim. kantapään kavennus tehdään. Syksyn aikana neuloimme monet kymmenet miesten villasukat. Naapurini kanssa teimme niitä ihan urakalla iltakaudet. Jouluaattona Merimieskirkko kävi viemässä joulutervehdyksen Oulun satamissa oleviin laivoihin ja lahjoitti jokaiselle merimiehelle paketin, jossa oli villasukat. Voinkin sanoa, että tekemiäni villasukkia seilaa kaikilla maailman merillä.

Käsitöistä tykkäävänä olen järjestänyt työntekijöille kotonani helmikurssit, jossa teimme helmistä sydämen muotoisia sisustussomisteita. Pääsiäismunia teimme myös pääsiäisen alla yhdessä. Viime vuonna kiersin eri paikkakunnilla työntekijän mukana omaishoitajien askarteluhetkeä ohjaamassa. Valmistimme ”hyväntuulen hattuja”, pöytäsomisteita.

Kerran harjoitin ja ohjasin yhdistyksen joulujuhlaan Muhoksen Laitasaaressa tonttuleikin, joka esitettiin Säkkijärven polkan tahtiin.

Ommaiskortteerilla  on joskus tarvittu myös puhelinpäivystäjää, kun kaikilla työntekijöillä on sattunut yhtä aikaa kokouksia ja palavereja. Se homma on onnistunut hienosti, kun kokemusta on puhelimen kanssa jo alta kouluiän. Kotonani oli valtion keskus ja myöhemminkin olen ollut ”keskusneitinä” useammassa paikassa. Viimeiset kuusi työvuotta olin myös puhelinpalvelussa eli tein töitä luurit korvilla koko päivän.

Syyskesän iltapäivänä olin kolmen muun vapaaehtoisen kanssa valokuvamallina Ainolan puistossa. Kuvia tarvittiin yhdistyksen lehteen Kortteeriuutisiin ja erilaisiin nettisivustoihin. Olimme piknikillä, pelasimme mölkkyä, soittelimme puistossa olevilla soitimilla ja hulluttelimme kuvaajan pyyntöjen mukaan.Kuvaaja puolestaan oli vuoroin mahallaan, selällään, pensaikossa tai ruusupuskissa. Hauskaa oli ja hyviä kuvia saatiin.

Olen käynyt kertomassa muille omasta vapaaehtoistyöstäni, kun on kurssitettu vapaaehtoisia. Nyt on sovittu syksyksi askarteluilta Ommaiskortteerille. Kesän aikana toivottavasti tulee idea mitä silloin tehdään. Tarkoitus on askarrella myytävä yhdistyksen joulumyyjäisiin.

Mitä minä itse olen saanut vapaaehtoistyöstä? Olen saanut sisältöä elämääni, haasteita, uusia tuttavuuksia/ystäviä, tunteen että olen tarpeellinen ja tutustunut ihanan iloiseen ja kannustavaan työyhteisöön. Kiitos siitä Ommaiskortteerin henkilökunnalle.

 

Toukokuussa, äitienpäivänä 2015

Lahja Impola

 


Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Muokattu viimeksi: 18.12.2018