Vapaaehtoisena TuttaVa-toiminnassa ohjaamassa turvapaikanhakijaa

 

Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen, kun olet lukenut tämän. — Mike Dooley

 

Oli kirpeä aurinkoinen pakkaspäivä, kun suuntasin linja-autopysäkille nenä pakkasesta punaisena mukava jännitys vatsanpohjassa. Sain kunnian ruveta tuttaVaksi rohkealle turvapaikanhakijanaiselle ja nyt matkasin tulevan ystäväni luokse ensimmäistä kertaa. Julkisilla liikkuminen vieraassa kaupungissa ei ole aina niin helppoa, kun ei tunne kaupunkia hyvin, joten ensimmäisellä kerralla hain ystäväni hänen majapaikastaan ja matkasimme määränpäähämme yhdessä. Tarkoituksenamme oli toimia vapaaehtoisina Vuolteen Tyttöjen talolla yhdessä noin viisi kertaa, jonka jälkeen ystäväni toivottavasti rohkaistuisi mukaan vapaaehtoistoimintaan itsenäisesti. Emme pidä kumpikaan kovista pakkasista ja palelimme yhdessä odotellessamme linja-autoa. Aurinkokaan ei vielä lämmittänyt, vaikka yritimme toiveikkaasti valita pysäkin aurinkoisimman kohdan. Suomen talvi on välillä kylmä, mutta niin kaunis, pohdimme.

TuttaVa toiminta on tuettua vapaaehtoistoimintaa, jonka lähtökohtana on ajatus vapaaehtoistoiminnasta kansalaisoikeutena.

Jokaisella pitäisi olla elämäntilanteesta, terveydentilasta tai esimerkiksi kielitaidosta riippumatta mahdollisuus tehdä itselleen merkityksellistä vapaaehtoistyötä, vaikuttaa haluamiinsa asioihin ja osallistua oman yhteisönsä kehittämiseen. TuttaVana mahdollistan vapaaehtoistoimintaan mukaan tulemisen sellaiselle, joka ei syystä tai toisesta uskalla lähteä toimintaan mukaan yksin. Samalla kohtaan uuden mielenkiintoisen ihmisen ja opin jotain hänen kulttuuristaan, saan elämääni uusia asioita ja mikä tärkeintä, saan tehdä yhdessä.

Kun pääsimme kaupunkiin, aloitimme vapaaehtoistoiminnan Tyttöjen talolla suunnittelemalla, mitä ryhdymme tekemään. Vaikka meillä ei ollutkaan yhteistä puhuttua kieltä, löysin äkkiä yksinkertaista englantia ja suomea käyttäen ystäväni mielenkiinnon ja taidon laittaa ruokaa ja leipoa. Hän näytti innoissaan kuvia ja videoita puhelimestaan kotimaansa perinneruuista, joita hän valmistaa viikoittain perheelleen. Varsinkin lapset rakastavat äidin laittamia herkkuruokia.

Saimme kuulla, että Tyttöjen talolla tarvitaan ruuanlaitto ja leipomisapua lukuisiin tapahtumiin ja iltapäivän ryhmiin.

Siinä se oli, meidän yhteinen vapaaehtoistoimintamme, laittaisimme ruokaa ja leipoisimme tytöille ja naisille, kivaa.

Teksti: Minna Lassila

Kuva: Minna Lassila


Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Muokattu viimeksi: 20.03.2018